Nykyinen palkkausjärjestelmä on uudistettava perusteellisesti. Muutoksen ei tule perustua pelkästään työehtosopimuskohtaisiin ratkaisuihin, vaan palkkausjärjestelmän tulee olla yhtenäinen ja kattava kaikilla aloilla.
Tasa-arvo työmarkkinoilla ei toteudu pelkillä kirjauksilla tai työryhmillä – se edellyttää rakenteellista muutosta ja konkreettisia tekoja. On aika uudistaa palkkausjärjestelmä siten, että se huomioi työn todellisen arvon eikä jätä sukupuolten välisiä eroja ylläpitäviä rakenteita ennalleen:
- Työn vaativuus – edellyttääkö työ erityisosaamista, liittyykö siihen vastuu muista ihmisistä tai sisältääkö se erityisvaatimuksia, joista työntekijä on yksin vastuussa?
- Koulutustaso – vaatiiko työ erityistä koulutusta ja osaamista?
- Työn kuormittavuus – kuinka henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työ on?
Naisten ja miesten välinen palkkaero on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena Suomessa jo 1980-luvulta lähtien. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan perustamalla työryhmiä ja sisällyttämällä tasa-arvoon liittyviä kirjauksia työehtosopimuksiin. Kuitenkin huolimatta lukuisista selvityksistä ja tilastoista, konkreettiset muutokset ovat jääneet toteutumatta.
Lainsäädäntö velvoittaa työnantajia takaamaan samaa tai samanarvoista työtä tekeville yhtäläisen palkan. Lisäksi, jos palkkakartoitus paljastaa sukupuolten välisiä palkkaeroja, työnantajan tulee selvittää niiden syyt ja perusteet. Tästä huolimatta palkkaerot eivät ole kaventuneet merkittävästi, vaan naisten ansiot ovat vuodesta toiseen keskimäärin 16 % pienemmät kuin miesten.
Palkkaeron vaikutukset eivät rajoitu vain kuukausituloihin, vaan niillä on pitkäaikaisia seurauksia, erityisesti eläkkeiden kohdalla. Viimeisimpien tilastojen mukaan miesten eläkkeet ovat keskimäärin 646 euroa korkeammat kuin naisten. Kokonaisuudessaan naiset ansaitsevat työuransa aikana noin 360 000 euroa vähemmän kuin miehet, mikä heikentää heidän taloudellista asemaansa myös myöhemmällä iällä.
Helsingin sosialidemokraattisen naisyhdistyksen julkilausuma, kevätkokous 18.3.2025
