Lapset ovat aina ajatuksissani ja sydämessäni, olen ollut koko työelämäni lasten parissa päivähoidossa erilaisissa tehtävissä.
Lehtien palstoilla ja televisiossa on käyty ja käydään vilkasta keskustelua päivähoidosta. Subjektiivista päivähoito-oikeutta halutaan rajata, päivähoidon turvallisuus ja laatu ovat puhuttaneet.
Mielestäni laadukkaat kunnalliset päivähoitopalvelut on turvattava kaikille lapsille ja päiväkodeissa on toimittava lain ja asetusten mukaan. Pysyvät ihmissuhteet ovat edellytys lapsen hyvinvoinnille, tutut aikuiset tuovat turvallisuuden.
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen, heilläkin joiden vanhemmat eivät jaksa elämöidä ja pitää puoliaan. Eri kulttuureista tuleville lapsille päivähoito mahdollistaa suomen kielen oppimisen ja kotoutumisen. On murheellista jos lapset eivät pääse päiväkotiin viimeistään 3-4 vuoden iässä oppimaan suomenkieltä, kun oma äidinkieli on opittu. Silloin on vielä mahdollisuus estää se, ettei koulussa tarvita heti tukitoimia. Hyvä kielitaito auttaa selviytymään myös koulumaailmassa. Kielitaidon puute edistää syrjäytymistä, lapsi ei voi nauttia uusien asioiden oppimisesta, hän jää ulkopuolelle.
Tänään 29.2.2016 Helsingin Sanomissa kerrotaan, että pääkaupunkiseudulla on pulaa pätevästä henkilökunnasta. Pula lastentarhanopettajista kasvaa vuosi vuodelta, nyt jopa 500 pätevää puuttuu päivähoidosta. Hallituksen koulutuspolitiikka on saanut päivähoidon ammattilaiset marssimaan lasten ja oman työnsä puolesta. Pääkaupungillamme on suurkaupungin erityispiirteet, elämä täällä on kalliimpaa. Matalapalkkaisten naisten on vaikea elättää itseään Helsingissä, tarvitaan lisää edullisia vuokra- ja työsuhdeasuntoja.
Pidetään hyvä huoli lapsista – he eivät osaa ja jaksa itse pitää puoliaan.
Tämmöisiä ajatuksia tänään 29.2.2016, pitäisiköhän mennä sijaiseksi läheiseen päiväkotiin?
Irma Marttila, pj
lastentarhanopettaja, eläkkeellä
Hesarissa oli tänään 2.3.2016 tarinaa lastentarhanopettajista/ koulutuksesta.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1456800510120