Seurasaaren kultuurihistoriallisesti arvokkaan uimalan naistenpuolen tilasta ollaan leikkaamassa 1000 neliötä saunan rakentamista varten. Helsingin Sos.dem. naisyhdistys lähetti kirjeen Helsingin kulttuuri- ja vapaa-ajan apulaispormestarille, toimialajohtajalle ja liikuntajohtajalle sekä virkamiehille. Yhdistys toivoo, että saunan rakentamista Seurasaareen harkitaan uudelleen. Naisyhdistyksen mielestä aitojen purku ja siirteleminen ja 1000 neliömetrin lohkaisu uimarannasta ei ole kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön suojelemista. Nykyisen uimarannan eteläpuolella olisi hyvin tilaa saunalle rantoineen.
Voimassa olevassa vuoden 2004 asemakaavassa 11130 uimarannalla on merkintä VV/s: ”Uimaranta-alue. Kulttuurihistoriallisesti arvokas uimaranta-alue. Pukusuojarakennukset, aidat ja muut rakennelmat on säilytettävä. Muutos- ja korjaustyöt on tehtävä siten, että alueen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. Alueelle saa rakentaa uimalatoimintaa palvelevan, mittakaavaltaan ja materiaaleiltaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön soveltuvan saunan.”
Uimala on osa Helsingin elävää kulttuurihistoriaa
Helsingin kaupunki osti Meilahden tilaan kuuluneen Fölis-saaren 1880-luvulla. Saarta ehdotettiin jaettavaksi huvilatonteiksi, mutta Helsingin anniskeluosakeyhtiö halusi vuokrata alueen erityisesti työväestön virkistysalueeksi. Seurasaaresta tuli näin kaupungin kansanpuisto. Seurasaaresta kehittyi nopeasti suosittu työväestön retkeilykohde, jonne saavuttiin aluksi soutaen tai purjehtien, myöhemmin höyrylaivalla. Valkoinen, katoksellinen puusilta valmistui vuonna 1892, ja sen rakentamiseen voitiin käyttää vuoden 1890 myrskyn kaatamia puita.
Kansanpuiston länsirannan kallioille ja hiekkarannan viereen päätettiin rakentaa uimalaitos vuonna 1906. Rakennukset piirsi kansanpuiston saarenvalvoja Sten Anders Wallin. 1920-luvulta lähtien uimalassa saattoi harjoittaa aurinkokylpyjen lisäksi alastonkylpyjä. Naturistirantana toimivaan uimalaan rakennettiin omat keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin uimala on yhteiskäytössä. Myös avantouintia harrastetaan Seurasaaren uimalassa.
Naisten alueen leikkaaminen heikentää naisten uintimahdollisuuksia
Uimalan käyttö on yhä nykyäänkin runsasta. Se on perustamisestaan asti lunastanut paikkansa rauhallisena ja turvallisena uimapaikkana myös naisille. Uimalan aidatun alueen sisälle uskaltautuu sellainenkin henkilö, jolle yleiselle uimarannalle meno on syystä tai toisesta ylivoimaista. Siellä kukin voi olla omana itsenään, ilman tuijotusta ja epämukavaa huomiota tai häirintää. Naisten puolella kävijöitä on runsaasti, joten tämä naisten alueesta suunniteltu lohkaisu onkin katsottu polkevan pahasti juuri naisten oikeuksia. Suunniteltu sauna oheispalveluineen muuttaisi koko alueen käytön, ja mahdollisesti tekisi naistenpuolen nykyisenlaisen käytön mahdottomaksi.
Saunarakentamisella on muutenkin vaikutuksia koko Seurasaaren ulkoilualueen käyttöön. Nykyisellään vain huoltoajo ja Seurasaaren henkilökunnan pyöräily saaressa on sallittu. Taksit voivat ajaa saareen iltaisin klo 21-01 välisenä aikana. Invataksien ajo on sallittua. Jos sauna ja kahvila/ravintola rakennettaisiin, nämä määräykset tuskin enää voisivat pysyä. Seurasaaren ulkoilureitit ovat monien ulkoilijoiden suosiossa juuri senkin takia, että siellä ei tarvitse varoa edes polkupyöriä, vaan ulkoilusta kauniissa luonnossa voi nauttia monta muuta paikkaa stressittömämmin. Tällaisena toivomme sen myös jatkossa pysyvän. Rauhaa toivovat varmasti myös linnut, joiden suosittu pesimäsaari vastapäätä uimalaa, on rauhoitettu. Seurasaaren pysäköintipaikat ovat myös hyvin rajalliset.
Uimalan käyttäjät unohdettu
Uimalan käyttäjiltä tästä suunnitelmasta ei ole kysytty mielipidettä. Aluetta mittailemassa käyneet henkilöt eivät edes kysyttäessä suostuneet kertomaan mistä on kysymys. Suunnitelma tuli nykyisille käyttäjille pahana yllätyksenä. Kaupungin toiminta on tässä kohden ollut sanelua, ei keskustelua kaupunkilaisten kanssa.
Helsingin Sos.dem. naisyhdistys toivoo, että saunan rakentamista Seurasaareen harkitaan uudelleen.
Naisille tilaa